Teknologian opetuskäytön mielekkyydestä

Teknologian opetuskäytön mielekkyydestä käyty keskustelu mm. Helsingin Sanomissa sai mietteliääksi. Esimerkiksi Pekko Pistokoski kirjoitti mielipidekirjoituksessa “Lyijykynäessee harjoittaa ajattelua” (HS 12.2.): “Jos osaa muotoilla ajatuksensa järkevästi paperille, osaa sen tehdä myös yhteisöllisesti ja sähköisesti” ja “...pitääkö laitteiden ja sovellusten käyttöä harjoitella nykyistä enempää. Välineet vaihtuvat usein.”

Eli enempää teknologian harjoittelua asiayhteyksissä ei tarvita, koska kaikki hoituu kuin itsestään, mutta toisaalta uusien työvälineiden käyttöönotto (puhumattakaan niiden sujuvasta hyötykäytöstä) koetaan työlääksi, eli kaikki ei sittenkään hoidu kuin itsestään...

Juuri tästä syystä olisi tärkeää oppia toimimaan teknologian kanssa: hahmottaa kokonaisuuksia ja toimintalogiikoita, jotta on helppo omaksua uusia, tiettyä logiikkaa noudattavia sovelluksia ja samalla oppia pois vanhoista. Tätä taitoa omaksua nopeasti uutta teknologiaa ja oppia pois vanhasta on vaikea pitää tarpeettomana nykyisessä, kiihtyvällä vauhdilla muuttuvassa työelämässä. Myös tämä on taito, joka ei synny ilman harjoittelua. Työssäni kohtaan sekä opiskelijoita (nuoria ja vanhempia) että opettajia, joille tällainen taito ei todellakaan näytä tulevan luonnostaan, ilman substanssiin sidottua harjoittelua.

Usein sanotaan, ettei pitäisi mennä tekniikka edellä. Eikö tekniikka edellä meneminen ole nimenomaan sitä, että ollaan tiukasti naimisissa yhden sovelluksen tai käyttöliittymän tai toimintatavan kanssa (oli se sitten lyijykynä ja konseptipaperi tai MS Word)? Vailla kykyä soveltaa erilaisia tapoja tehdä asioita sujuvasti tarpeen mukaan (joskus kynä ja paperi voi olla toimivin, joskus taas yhteisölliseen dokumentointiin käytettävä pilvipalvelu)? Kumma kyllä esimerkiksi kaiken mahdollisen hoitamista MS Office -ohjelmilla ja liitetiedostoina vaativat valittavat helposti tekniikka edellä menemisestä, jos yrittää esitellä vaihtoehtoisia työtapoja, joilla vaikka isomman joukon yhteistyöskentely olisi sujuvampaa. He eivät kuitenkaan tunnu näkevän asennoitumisessaan mitään ristiriitaa.